Odotettiin kuin lehmä kesää

2 min lukuaika

Ruohonjuurella

Vihdoinkin emolaitumella! Pitkä talvi on tuijotettu ulkotarhasta pellolle, jossa lupaavasti viime viikolla korjailtiin aitoja.

Kunnon riemuhuudot on mylvittävä niin että turpa tärisee, ja koko kylä kuulee tästä tapauksesta.

Emolehmä syö laitumella jopa puolet vuorokaudestaan. Syöntiin käytettävä aika vaihtelee paitsi fiiliksen, myös sään, kasvilajivalikoiman, nurmen tiheyden ja sulavuuden mukaan. Aurinkoakin on ehdittävä ottamaan tai ainakin märehtimään, hoitamaan vasikkaa ja lepäilemään.

Luonnonlaitumilla ja maisemanhoitoalueilla laidunnus on varsin erityyppistä kuin viljellyillä aloilla, mutta nurmi on silti nurmea ja lehmä on lehmä. Tiheys vaihtelee ja kasvilajivalikoima on hyvinkin monimuotoinen. Maukkaimmat kasvit syödään ensin ja sulavat kasvit syödään nopeammin ja parhaita paloja muistetaan löytyvän alueen tietyistä osista tiettynä aikana kasvukautta. Ravintoaineiden tuotto käytetään tehokkaammin, kun sopivaa evästä löytyy ilman liikoja ponnisteluja. Kun emolehmä saa itse valita, maistuvat välipalana myös puumaisten kasvien lehdet. Harva viljelijä tietää, millaista sulavuutta lehmä lopultakin löytää laajoilta maisemanhoitolaitumilta. Eikä sitä tarvitse tietääkään, koska lehmät kyllä tietävät ja ihminen voi katsoa lehmää.

Makuihin päästään kiinni jo vasikkana lauman mukana. Kuvan vasikka on viikon vanha ja kulkee jo ensimmäisenä laidunnuspäivänä luottavaisesti polkua pitkin emonsa perässä ja testailee, miltä emon syömät kasvit maistuvat. Lehmä muistaa makumaailman ja vanhat viisaat emot auttavat ensi kesänä nuorempia huithapeleita muistamisessa.

Nopeaan, tehokkaaseen viljeltyyn lohkokiertoon tottuneet eläimet eivät valikoi samalla tavalla, vaan syövät järjestelmällisemmin koko pellon ja odottavat pääsyä uudelle laatulaitumelle. Jos laitumien välillä on selkeitä laatueroja, ei herkullisinta vaihtoehtoa kuten raiheinä-apilalohkoa kannata syöttää ensin. Viljellyillä emolaitumilla nimenomaan viljelijä valitseekin lehmän sijaan menun koostumuksen ennakkoon kasvivalinnoin ja ravintein, kuten myös kiertonopeudenkin. Vain muutama hierakka jää ehkä pystyyn.

Emolehmien laidunnuksessa tärkeää on tarjota tuotantovaihe ja rotu huomioiden juuri sopivinta evästä. Jos emot poikivat keväällä tai kyseessä on nuoret kasvavat eläimet, tarvitaan tuhdimpaa ja sulavampaa laidunta. Syyspoikiville ja vaatimattomammille roduille myös laihempi luonnonlaidun sopii hienosti. Hereford ja Agnus tyytyvät tyypillisesti vähempään.

Oli kysymys sitten kauniista maisemalaitumista tai tavispelloista, lehmälaumassa on tärkeää kierrellä havainnoimassa, kuinka kuntoluokat ja tunnelma muuttuvat kesän edetessä. Samalla saa luotua hyvän suhteen myös nuorimpiin eläimiin, joka helpottaa kaikkea tekemistä siitä eteenpäin. Ja kyllähän näitä ilokseenkin kevätiltana katselee.

Me mennään nyt, eikä taaksemme katsota.

Huippuosaaja, nurmi

Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi

(Kuvien kasvutilanne Satakunnassa ja Pirkanmaalla)